Oheinen blogi kertoo Kukkaisvirta mielenosoituksesta kuvin ja tekstein https://kansallismielisten-liittouma.blogspot.com/2020/08/kukkaisvirta-mielenosoitus-1682020.html
+ https://kansallismielinen-soihtu-seppo-lehto.blogspot.com/2020/08/kansallismielisten-yhteisponnistus.html?spref=tw
Copypastena oheinen kirjoitus mistä Seppo Lehto kiittää ohessa: https://hommaforum.org/index.php/topic,124846.msg2837744.html#msg2837744
---------------
sivullinen.
- Jäsen^^^
- Viestejä: 14 064
- Liked: 8956
- Ahjo on viha. Kosto on kipinä.
Seppo Lehdosta se alkoi; häntä puolustava kirjoitus nosti Halla-ahon henkiin, kuuluisuuteen ja Korkeimpaan Oikeuteen. Halla-aho tuomittiin, kuten Seppo Lehto ennen häntä, sananvapausrikoksesta. Oli sepistä mitä mieltä tahansa on hän legenda. Hän on myös paljon muuta. Hän on yksi hyvin harvoista, joka on pysynyt alusta loppuun uskollisena sille, mikä oli alunalkaen. Joku voisi sanoa, ettei hän ole kyennyt kehittymään. Näin se on. Silti tämän ketjun valossa näyttää siltä, että hän nimenomaan on juuri pysymällä ikuisesti Seppo Lehtona onnistunut tavoittamaan olennaisen kaikkein parhaiten.
Halla-aho on harhaantunut Brysselin retkillään. Soini käänsi takkinsa -- jota oli ehtinyt kantaa jo yli 20 vuotta pelkästään puolueen puheenjohtajan korkealla tasolla --. Terhosta ei tullut mitään. Seppo ei ole koskaan langennut hillotolppaan tai palkkiovirkaan. Hän on aina ollut Hervannan Historioitsija. Hän on seissyt paikallaan kuin linna. Nyt näyttää olevan tulossa hänen aikansa. Nyt hänen yksinäisen selkänsä taakse on alkamassa muodostua armeija. Nyt hänen varsin radikaalit ajatuksensa alkavat olla ajan hengen ajatuksia. Ei tullut Paavosta kuningasta, mutta tuleeko Seppo Ensimmäinen?
Voisin tietenkin myös osallistua kilpajankkaukseen adoptiolasten kotiutumisesta tai neekerirodun älyllisistä lahjoista. Minusta vain näyttää, ettei kumpikin näistä kysymyksistä ole olennainen; molemmat ovat vain pinnallista heijastusta jostain paljon suuremmasta pinnan alla kuohuvasta. Se on todellisuuden jäävuori, joka on nousemassa esiin. Se on kyllästynyt jankkaukseen ja haluaa tekoja. Se on suorastaan halukas tappelemaan, sillä me ihmiset olemme vain karvattomia apinoita ja apinat tykkäävät tappelemisesta. Toiset vielä yrittävät tyynnytellä tappelunhalusia. He ovat vielä odottavalla kannalla. Heidän mielestään jankkausta olisi vielä kiva jatkaa. Mutta heidänkin mielensä kääntyy pian. On hyvin mielenkiintoista nähdä, mihin tämä kaikki johtaa. Ennusmerkit viittaavat Eurostoliiton olevan kaatumassa jo tänä vuonna. Jos näin käy, asiat tulevat myös ratkeamaan tänä vuonna.
Tästä vuodesta on tulossa uskomattoman käsittämättömän uskomaton vuosi; sellainen vuosi kuin 1918, jonkalaisia ei ole kuin kerran sadassa vuodessa ja jotka ratkaisevat kaiken toiminnan seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Ranskan vallankumouksen alla Saint-Simon kehitteli teorian. Sen mukaan yhteiskunta elää vuoroin orgaanisia jaksoja ja vuoroin kriittisiä jaksoja. Orgaaninen jakso on se, jolloin siemen alkaa itää; se on lyhyt hetki, joka ratkaisee kaiken. Kriittinen jakso on huono nimitys siemenen kasvuajalle. Se on pitkä ja rauhallinen jakso, joka ratkaisee, tuleeko aate säilymään. Olemme juuri nyt elämässä orgaanista jaksoamme; me täällä, juuri nyt. Kaikkea, mitä nyt sanomme, tullaan käyttämään seuraavan sadan vuoden aikana keskustelun yläpuolella olevana oppirakennelmana: Me olemme aikamme Marx ja Hegel ja Snellman. Hommaforum on Punainen kirja ja Raamattu. Silti me tiedämme, miten vähän mistään tiedämme, miten vähän meillä on kokemusta yhtään mistään, ja miten vähällä järjellä näitä kirjoituksiamme raapustamme.
Mutta todellisuus on tällaista. Seppo Lehto tullaan muistamaan aikakautemme johtavana yhteiskuntafilosofina ja aikakautemme yhteiskuntafilosofisen keskustelun tasoa -- eli tätä jankkausta -- tullaan pitämään erittäin korkeatasoisena keskusteluna. Näin se on aina ollut ja näin se tulee aina olemaan. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö Seppo Lehto olisi filosofisesti huomattavasti nerokkaampi kuin Tarja Halonen, kokoneempi valtiojohtaja kuin Martti Ahtisaari, edustuskelposempi kuin Mauno Koivisto ja käyttänyt vähemmän laittomia aineita kuin Sauli Niinistö. Hän on lisäksi yhtä atleettinen kuin Kekkonen ja yhtä kova rotusoturi kuin Mannerheim. Yhtä epäsuosittu ja yksinäinen hän on ollut kuin Yrjö-Koskinen ja yhtä kovan tien valtaan kulkenut. Hän ei kalpene seurassa. Ave, Seppo.
Halla-aho on harhaantunut Brysselin retkillään. Soini käänsi takkinsa -- jota oli ehtinyt kantaa jo yli 20 vuotta pelkästään puolueen puheenjohtajan korkealla tasolla --. Terhosta ei tullut mitään. Seppo ei ole koskaan langennut hillotolppaan tai palkkiovirkaan. Hän on aina ollut Hervannan Historioitsija. Hän on seissyt paikallaan kuin linna. Nyt näyttää olevan tulossa hänen aikansa. Nyt hänen yksinäisen selkänsä taakse on alkamassa muodostua armeija. Nyt hänen varsin radikaalit ajatuksensa alkavat olla ajan hengen ajatuksia. Ei tullut Paavosta kuningasta, mutta tuleeko Seppo Ensimmäinen?
Voisin tietenkin myös osallistua kilpajankkaukseen adoptiolasten kotiutumisesta tai neekerirodun älyllisistä lahjoista. Minusta vain näyttää, ettei kumpikin näistä kysymyksistä ole olennainen; molemmat ovat vain pinnallista heijastusta jostain paljon suuremmasta pinnan alla kuohuvasta. Se on todellisuuden jäävuori, joka on nousemassa esiin. Se on kyllästynyt jankkaukseen ja haluaa tekoja. Se on suorastaan halukas tappelemaan, sillä me ihmiset olemme vain karvattomia apinoita ja apinat tykkäävät tappelemisesta. Toiset vielä yrittävät tyynnytellä tappelunhalusia. He ovat vielä odottavalla kannalla. Heidän mielestään jankkausta olisi vielä kiva jatkaa. Mutta heidänkin mielensä kääntyy pian. On hyvin mielenkiintoista nähdä, mihin tämä kaikki johtaa. Ennusmerkit viittaavat Eurostoliiton olevan kaatumassa jo tänä vuonna. Jos näin käy, asiat tulevat myös ratkeamaan tänä vuonna.
Tästä vuodesta on tulossa uskomattoman käsittämättömän uskomaton vuosi; sellainen vuosi kuin 1918, jonkalaisia ei ole kuin kerran sadassa vuodessa ja jotka ratkaisevat kaiken toiminnan seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Ranskan vallankumouksen alla Saint-Simon kehitteli teorian. Sen mukaan yhteiskunta elää vuoroin orgaanisia jaksoja ja vuoroin kriittisiä jaksoja. Orgaaninen jakso on se, jolloin siemen alkaa itää; se on lyhyt hetki, joka ratkaisee kaiken. Kriittinen jakso on huono nimitys siemenen kasvuajalle. Se on pitkä ja rauhallinen jakso, joka ratkaisee, tuleeko aate säilymään. Olemme juuri nyt elämässä orgaanista jaksoamme; me täällä, juuri nyt. Kaikkea, mitä nyt sanomme, tullaan käyttämään seuraavan sadan vuoden aikana keskustelun yläpuolella olevana oppirakennelmana: Me olemme aikamme Marx ja Hegel ja Snellman. Hommaforum on Punainen kirja ja Raamattu. Silti me tiedämme, miten vähän mistään tiedämme, miten vähän meillä on kokemusta yhtään mistään, ja miten vähällä järjellä näitä kirjoituksiamme raapustamme.
Mutta todellisuus on tällaista. Seppo Lehto tullaan muistamaan aikakautemme johtavana yhteiskuntafilosofina ja aikakautemme yhteiskuntafilosofisen keskustelun tasoa -- eli tätä jankkausta -- tullaan pitämään erittäin korkeatasoisena keskusteluna. Näin se on aina ollut ja näin se tulee aina olemaan. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö Seppo Lehto olisi filosofisesti huomattavasti nerokkaampi kuin Tarja Halonen, kokoneempi valtiojohtaja kuin Martti Ahtisaari, edustuskelposempi kuin Mauno Koivisto ja käyttänyt vähemmän laittomia aineita kuin Sauli Niinistö. Hän on lisäksi yhtä atleettinen kuin Kekkonen ja yhtä kova rotusoturi kuin Mannerheim. Yhtä epäsuosittu ja yksinäinen hän on ollut kuin Yrjö-Koskinen ja yhtä kovan tien valtaan kulkenut. Hän ei kalpene seurassa. Ave, Seppo.
---------
https://ajan-suunta.blogspot.com/
-------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti